Oikeesti oon luonteeltani melko koti-ihminen, mutta tämä sinkkuilu ja sen tuomat hauskat "sattuu ja tapahtuu" -iltamat ovat saaneet tähänkin tyttöön jonkinlaisen juhlintakärpäsen pureman. Eiköhän tämä elämä tästä taas tasaannu pian - ainakin sitten kun kyllästyy tuohon ulkoiluun tai tapaa jonkun kivan pojan! Tai oonhan mä jo tavannutkin niitä, mutta mitään erityistä ei silti vielä ole tapahtunut. Mulla on niin loistokivoja poikia kavereina, että niitä on vaikea päihittää! ;) (Osa heistä on myötänyt mulle lukevansa tätä blogia, joten terkkuja teille kivoille (ja tytskille kans tietty))! :)
Punaviini maistuu
Mitähän ensviikonloppuna? Pääsiäispaniikki iskee.. Tarvis taas keksiä jotain, jotta ei tuu liian yksinäinen olo. Sunnuntait on kyllä pahimpia. Joku vois alkaa mun sunnuntaipoikakaveriksi. Yhden frendin kanssa kyllä sovin jo, että mennään yhdessä sinkkutreffeille syömään keskenämme, jotta on sit sekin asia molemmille hoidettu kun kumpikaan ei oo käynyt treffeillä hetkeen!! :) Oikeesti ei ois kyllä ollenkaan huono idea, ellei sit joku kiva tyyppi vie mua ihan oikeille treffeille ennen sitä.. taidan vaikuttaa aika epätoivoiselta? :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti