Viikonloppu VOL 2

Hiphei! Kotona taas.

Parasta terapiaa poikki menneen parisuhteen jälkeen on keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, jotta ei tule yksinäisyyden tunnetta. Olen itse sellainen, että meinaan aina masentua ja jäädä kotiin nukkumaan. Mikään ei tunnu huvittavan. Mutta tosiasia on se, että kotona sitä tuntee vaan itsensä entistä yksinäisemmäksi ja surkeaksi. Senpä vuoksi olenkin nyt työllistänyt itseni todenteolla, ja yksinäinen fiilis ei olekaan päässyt kovin pahasti tai ainakaan monesti hyökkäämään. Harrastukset ja kavereiden kanssa ulkonakäynti on ainakin auttaneet mua hyvin eron ylitsepääsemisessä. Lauantaina baarissa tulikin jo ensikertaa sellainen fiilis, että kyllähän niihin hyviin miehiin on mahdollista jopa törmätä ulkona!! :) Mun kaveri nauroikin, että kenelle mä oikein flirttailen kun mua vaan hymyilytti niin paljon kun huomasin itsessäni tämän edistysaskeleen. Aika kivaa! Miten te olette päässeet uudelleen jaloillenne eron jälkeen? Asiaan vaikuttaa varmasti monikin asia.

Lauantaina oltiin taas Minibaarissa. Se on muodostunut mun kantapaikaksi, mutta mihinkäs sitä muuallekaan kun siellä viihdyn :) Parissa muussa baarissa tulee myös käytyä, mutta vähemmän. Näitä suosikkeja ovat Kustaa III ja Cafe Europa. Mitä muita kivoja paikkoja Tampereella on?

Tänään kävin sitten katsomassa kundien kitesurffaamista, kun oon itsekin haaveillut uudesta harrastuksesta. Nyt kun varpaatkin on jo ehtineet sulaa, niin täytyy sanoa, että ihan huippua ollisi päästä lajia kokeilemaan! Opetus ja välineiden laina kuulemma onnistuu, joten nyt vaan rohkeutta keräämään ja sitten yrittämään :) Saas nähdä mitä siitäkin tulee.. varmaan ainakin paljon mustelmia!

 

Mun Lupu oli ihan maansa myyneenä kun huomasi mun lähtevän. Vein haukut sitten äidille hoitoon, jotta niilläkin oli jotain aktiviteettia :)

Hauvat saivat myöhemmin myös vieraita. Voi sitä pienen koiran riemua ja iloa, kun mun entinen poikakaverini kävi tänään katsomassa Lupua - ja tietenkin Naumia myös. Lupulle jälleennäkeminen oli todella tärkeää, sillä herrat ehtivät asua saman katon alla viisi vuotta.

Todella surkea kuva. Mutta hauskaa oli!

Kiitos vielä teille kaikille, jotka olette jaksaneet täällä käydä. Ensimmäisen viikon aikana vierailuita kertyi yhteensä vähän reilu sata kappaletta. En olisi ikinä uskonut, että luku olisi lähelläkään tuota :) Kiitos kuuluu nimenomaan teille!

Viikonloppu VOL 1

Huh huh. Onpas ollut viikonloppu. Jos ehtisin nyt hetkeksi istahtaa ja kirjoittaa vähän kuulumisia.

Perjantaina oli mun viimeinen työpäivä kokopäiväsopparilla ja oltiin sen kunniaksi työkavereiden kanssa ulkona. Lähdettiin baariin jo kuuden aikoihin, mikä oli varmaankin mun aikaisin baariinlähtö ikinä. Suurin osa ajasta vietettiin Minibaarin yksvuotissynttäreillä. Minibaari on muuten aivan ihana paikka. Välillä se on aivan liian täynnä, mutta musiikki on tarpeeksi hiljaisella ja useimmiten kuitenkin pääsee istumaan kunhan vaan malttaa hetken odottaa. Baarin tunnelma on myös ihan omaa luokkaansa, sillä tiskin takana touhuaa itse huippumukava baarin omistajakaksikko. Propsit Minibaarille!! :)

 

Minibaarin 1-vuotissynttäreillä oli kivaa!!

 

Ihanat kristallikruunut ja kiva tunnelma.

 
Mulla on muuten maailman paras pomo ja työkaverit. Sain aivan ihanat Iron Fistin varvastossut läksiäislahjaksi <3 Mutta eihän musta niin helpolla eroon päästä, sillä jatkan samassa paikassa jatkossa osa-aikaisesti :) Jeeee!

 

En malta oottaa, että pääsen kesällä tepsutteleen näillä!

 

Minä perjantaina. Hassu kuva, mutta ei ollut nyt tähän hätään muutakaan.

Jaahas, nyt tuli soitto ja pitäs olla ihan muualla. Koitan jatkaa myöhemmin! Adios murut :)

Kohteliaisuudesta

Mulla on nyt kaksi päivää ollut hyvä mieli yhden pienen kohteliaan pojan ansiosta. Kävelin kyseisen pojan ja sen kavereiden jäljessä töihin kun tämä nuori herrasmies jäi avaamaan mulle ovea. Kiitin - jonka jälkeen poika tokaisi, että "ole hyvä" ja hymyili mulle :) Kyseessä oli noin kymmenenvuotias skeittari. Kuka tämmöisiä kasvattaa? Vanhemmille isot propsit, että lapsi käyttäytyy noin hienosti kaveriporukankin kanssa ollessa liikenteessä. Aika söpöä!! Eikö? :)

Tänään kävelin töistä kotiin pientä tallottua polkua pitkin kävelytiellä, kun vastaani tuli noin neljissäkymmenissä ollut pukumies. Huomasin jo pitkältä ohitusongelman, sillä polku oli erittäin kapoinen. Tullessani muutaman metrin päähän tämä mies hyppäsi nilkkojaan myöten kinokseen pikkukengät jalassa ja antoi minulle tietä. Kiitin nätisti ja mietin taas, että kyllähän näitä herrasmiehiä riittää kunhan pitää vaan silmät auki :)

Mäkin haluaisin kohteliaan ja huomioonottavan miehen. Se on oikeastaan melkein tärkein ominaisuus, mitä tulevalta kumppaniltani toivoisin. Useimmat miehet osaavat olla kohteliaita näin halutessaan, mutta harvalla se on niinsanotusti selkärangassa. Oon itse joskus tapaillut miestä, joka oli ehkä maailman kohteliain ja huomioonottavin. Kyllä siitä ihmisestä ja sen toiminnasta sai aina olla ylpeä. En nyt puhu ovien avaamisista ja muista perusjutuista (jotka nekin toki ovat tärkeitä), vaan esimerkiksi siitä kuinka normaalikokoinen kaveri meni esimerkiksi tappeluihin väliin, vaikka olisi voinut itse näinollen saada pahasti päihinsä. Harmillisen harvoin olen nähnyt näin tapahtuvan. Usein potkittava makaa maassa ja muut vain katsovat ympärillä. Samaten jos näkee jonkun kaatuvan vaikkapa humalassa - niin moniko rientää apuun? Harvoin kukaan. Sellaisesta miehestä ei kyllä olisi saanut ikinä päästää irti, sillä todennäköisesti toista ei osu enää mun kohdalleni. Jos teillä on tällainen aarre, niin pitäkää siitä kiinni! :)

Tässä vielä muutama talvinen kuva:

 Voi mennä hetki sulatellessa pyörää :)

Tämä kuski saa tehdä vähän lumitöitä ennen kun lähtee liikenteeseen.

Kun huoli on iso

Käytiin tänään siellä sydänkontrollissa, koska Lupu on alkanut yskiä entistä enemmän. Sen verran taustoja asiasta, että Lupulla on jo pitkään ollut sydämessä sivuääni ja viime syksynä se aloitti sydänlääkityksen ja nesteenpoistolääkityksen. Tänään sitten todettiin, että sydän on laajentunut voimakasta tahtia ja se osuu henkitorveen, joka aiheuttaa yskän. Mun rakkaan sydän alkaa ahdistaan sen hengitysteitä :´( Lupu sai nyt lisäksi kortisonilääkityksen... en tiedä miten kauan se voi antaa lisää elinaikaa enkä uskaltanut kysyä. Oon aivan rikki.

Puolitoista vuotta sitten mun edellinen koira jouduttiin lopettamaan keuhkoihin tulleen kasvaimen vuoksi, joka alkoi loppujenlopuksi todenteolla haittaamaan hengitystä. Tilanne eteni sillä kertaa todella nopeasti :(

 

Veikeä tapaus vai mitä?

Lupu on ollut aina mulle kaikki kaikessa. Hankin sen joskus kun muutin kotoa pois, jotta mun ei tarvisi olla yksin. Eikä siitä päivästä lähtien ole koskaan tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. Me ollaan yhdessä koettu ilon ja surun hetket - aina Lupu on lohduttanut ja ollut tukena. Sellainen, jolla ei ole koiraa, niin ei voi mitenkään ymmärtää sitä sidettä mikä ihmisen ja koiran välille voi parhaimmillaan muodostua. Vaikka mä annankin Lupulle ruuat ja lenkitän sitä sekä hoidan sen, niin itse olen varmasti enemmän riippuvainen siitä kuin se musta <3

Tylsistyttää?

Vaikka kuinka tietäisi, että toisen elämä ei todennäköisesti ole yhtä pitkä kuin oma, niin siihen ei voi mitenkään varautua. Mä en tiedä miten pärjäisin ilman Lupua, en varmaan mitenkään...

 

 

 Mä toivoisin maailman eniten sitä, että saisin pitää mun rakkaat lemmikit luonani vielä pitkään. Pitäkäähän tekin peukkuja Lupulle, joohan?

Tässä mun edesmennyt haukkuni:

 

Rakas Tuhkimo <3

Itkuisin terkuin Julia

Varma keino tavata se oikea

Olen tänään juossut paikasta toiseen hoitamassa asioita ja väsyneenä ajattelin kirjoittaa tänään blogiin vain hauskan vinkin/kevennyksen, jonka kuulin eilen hyvältä ystävältäni.

Pohdiskelin taas hieman apeana, että kuinka vaikeaa tässä iässä onkaan löytää sopivaa miestä. Totesin perään, että ei sellaista ainakaan etsimällä löydä - johon ystäväni tokaisi, että jätät sheivaamatta ja laitat rumimmat pikkarisi ylle baariin lähtiessä, niin taatusti lykästää - ja kokemusta kuulemma on! Nauroin kippurassa ja unohdin koko huolenaiheeni. Kyllä kaverit ovat välillä ihanan piristäviä <3 Aika höpsö juttu - mutta entä jos se toimii :) Onko teille käynyt vastaavia kokemuksia?

Jos tästä hauskasta esimerkistä halutaan hakea jokin hyvä opetus, niin yleisesti ottaen miehet kiinnostuvat helpommin naisista, jotka eivät ole baarissa näennäisesti haku päällä. Useasti olen kuullut naisten kertovan, kuinka sinkkuna ei juuri kukaan tullut koskaan juttelemaan baarissa, mutta heti kun alkoi seurustelemaan, niin vientiä olisikin yhtäkkiä riittänyt. Nämä asiat mielestäni puhuvat toistensa puolesta. Onko kyse itsevarmuudesta vai siitä, että ei ole liian tyrkky - vai molempien yhdistelmästä tai jostakin ihan muusta? Mitä te olette mieltä?


Asiasta chihuahuaan!

Huomenna on tärkeä päivä, sillä Lupu menee sydänkontrolliin lisääntyneen yskimisen vuoksi :( Pitäkää peukkuja, että sydän ei olisi mennyt huonompaan kuntoon! <3

Pus, Julia

Yhden naisen siivoustalkoot

Innostuin sitten niin siivoamisesta, että suihkussa käydessäni aloin hinkkaamaan kylppärin kaakeleitakin siistiksi. Mulla on nyt pari päivää ollut kauhea siivousvimma. Harmi kun en ole ehtinyt olemaan paljoa kotona!! ;) Mulle siisteys on tosi tärkeää, ja oikeastaan hävettää kuinka tää asunto on mennyt aivan karseaan kuntoon. Asiaa ei tietenkään helpota tuo valtoimenaan lisääntyvä koirankarva-armeija, jonka taltuttaminen näyttää tällä hetkellä mahdottomalta. Mutta siitä kerroinkin teille jo aiemmin!

Mä olen oikeastaan aina pitänyt siivoamisesta. Se on rentouttavaa hommaa kunhan sillä ei ole kiire, tai kaaos ei ole päässyt mahdottomaan kuntoon. Pieniä palasia silloin tällöin, niin hommaa ei kerry liikaa. Oman kodin laittaminen on ollut mulle aina tosi tärkeä asia - oli sitten kysymys sisustamisesta tai siisteydestä. Mun tähän astiset miehetkin ovat olleet sellaisia, että ovat oma-aloitteisesti osallistuneet kotitöihin. Sitä on kyllä oppinut arvostamaan toisessa. Yhdessä siivoaminen voi olla aika hauskaakin! Onko teidän mielestä erikseen miesten ja naisten kotityöt? Olen itse oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että on jotain töitä mitkä sopii paremmin miehille ja toisia mitkä sopii paremmin naisille. Kivointa kuitenkin on kunhan molemmat kantaa yhteisen hyvän vuoksi kortensa kekoon tavalla tai toisella.

Tässä on mun siivousapulaiset. Koiria on aina helppo syyttää sotkusta :)

Pieni varoitus vielä! Poltin tapani mukaan kynttilöitä ja yhdelle kävi näin:

 

Ihmettelin kun kuului erikoinen rahina ja kohina - kynttilä oli syttynyt palamaan kokonaan. Onneksi alusta oli hyvä eikä käynyt pahemmin. Täytyykin jatkossa tarkkailla kynttilöitä valppaammin.

Jos jollakin on joitakin hyviä kevätsiivousvinkkejä, niin otetaan mielellään vastaan! Ainiin, mulle voi laittaa palautetta tai mitä vaan blogiin liittyvää juttua sähköpostilla yayoi1@gmail.com tai sitten kommentoimalla tänne :)

Koirankarvaspesiaali

Lupailin eilen, että tiedossa ois kertomusta mun haukkujen aivan älyttömiin mittasuhteisiin venyvästä karvojenlähdöstä. Sanomani pitää ja tässä se nyt on! :)

Ensinnäkin voisin esitellä mun päiväpeiton. Asun yksiössä, joten mahdollisuutta erilliseen makkariin ei ole. Koirat siis pääsevät sänkyyn halutessaan ja tässä on sitten siitä seuraus:

Viikon verran sängyllä ollut päiväpeite on lähes muuttanut väriään. Uskoisiko, että pikkukoiristakin voi lähteä tämmöistä jälkeä?

Tästä kauhistuneena päätin tehdä harjausoperaation. Naumilla on pidempi ja paksumpi turkki ja siitä lähtee moninkertaisesti enemmän karvaa kuin Lupusta. Joskus toista koiraa hankkiessani ajattelin, että koirankarvojen määrä on jo maksimaalinen eikä voi enää mitenkään pahentua. Olin väärässä :D

Vasemmalla Naumin kasa ja oikealla Lupun kasa. Aikamoinen ero? Naumin kasa on nyrkkiä isompi. Tuo harja on muuten todella kätevä, voin suositella! Itse ostin kissojen mallin, koska se oli mielestäni kivemman värinen kuin pikkukoirien vastaava. Taidan olla välillä aika turhamainen :)

Tässä vielä sukkani, jotka ovat oikeasti violetit. Lähteekö muiden koirista enemmän, yhtä paljon vai vähemmän karvaa? Miten taistelette karvanlähtöä vastaan? Olen enemmän kuin kiitollinen hyvistä vinkeistä!

Tässä on mun apuvälineeni karvasodan puolustusrintamalla. Ilman sinirullaa en tulisi toimeen. Niitä on aina oltava kaapissa monta rullaa.

Mun tuleva mies ei saa ainakaan olla allerginen. Ja sen on pidettävä eläimistä, jotta se kestää tän karvojen määrän aina tähän aikaan vuodesta. Ihan ensimmäistä kertaa en haluais miestä tuoda kotiini tähän vuodenaikaan. Voisi olla aika shokki :) Onko muilla kokemusta miehistä joita on hirvittänyt koirankarvojen määrä? Onneksi tää pahin karvojenlähtöaika ei kestä kauaa, sillä vaikka kuinka siivoisi niin aina on sotkuista.

Ei muuta kuin tarraharja käteen ja päiväpeiton kimppuun! Adios!

Tyttöjen kanssa rimpsalla.

Olin eilen pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemassa ja katsomassa Tampereen yöelämää. Oli kiva lähteä tyttöjen kanssa ulos. Tuli nähtyä paljon kaikkia kivoja ihmisiä, joita en ole pitkään aikaan nähnyt <3

 

Valmistauduin iltaan lakkaamalla kynnet pinkeiksi :) Tykkään tästä väristä, mitäs te ootte mieltä?

Ja kiirehän siinä valmistautumisessa taas tuli. Äkkiä vaan tarvittavat tyttöjutut laukkuun, korkkarit jalkaan ja menoks! :) Eikä auta vaikka varaisi kuinka paljon aikaa, lopputulos on aina kiire. Onko muilla samaa ongelmaa?

Vihdoinkin pääkallopaikalla. Käytiin tsekkaamassa Jack the Roosterin kantisbileiden tarjonta. Reckless Loven tuleva levy kuulosti hyvältä ja Jussi Selo on aina loistava biisivalintoineen. Tosifanithan kävi kahdella Jussin keikalla saman illan aikana ;)

 

Jussi on aina yhtä söpö, eikö?

Täytyy kyllä todeta, että ei tuo baarissa juokseminen oikeen ole mua varten. Mieluummin viettäisin viikonloppuillat kotona oman kullan kanssa. Vaikka en kiellä sitä etteikö ois ollut ihan huippukiva ilta näinkin! :) Toisaalta ei kai sitä omaa tulevaa kultaa voi koskaan tavata jos hengailee viikonloput kotona. Vai voiko? Mistä te olette löytäneet elämänkumppaninne?

Seuraavan kirjoituksen omistan todennäköisesti koirankarvoille. Niitä on ihan kaikkialla. Miten niitä voi kahdesta pienestä haukusta lähteä aivan älyttömät määrät! Ette edes usko ennen kuin näette. Todistusaineistona tulossa kuvamateriaalia :)

Huomenta murut!

Nyt on aika taas herätä henkiin. Jätän ihan vaan muistoksi nuo vanhat kirjoitukset tuonne alkuun. On mulla kanssa joskus ollut jutut, eikö? Onneksi niitä ei ole tuon enempää :)

Oikeastaan aattelin pitkästä aikaa alkaa bloggailemaan ihan omaksi ilokseni. Olen juuri tullut edellisessä seurustelusuhteessani tien päähän, joten päätin korvata parisuhdettani juttelemalla blogilleni. Katsotaan onko se hyvä vai huono idea. Ainakin näin voi jakaa niin hyviä kuin huonoja asioita muiden kanssa. Ja ei, en usko että tätä blogia tulee lukemaan juuri muut kuin ehkä muutama kaverini silloin tällöin, mutta ei anneta sen haitata menoa. Eihän? :)

 

Tässä olen minä. Vähän hassulla ilmeellä mennään, mutta ainakin hymyillen.

 

Tässä on mun vauvat. Tai eihän ne enään vauvoja ole, mutta semmoisia rakkaita sylinvaltaajia. Vasemmalla on Lupu ja oikealla Naumi. 

Aion kirjoittaa blogissani vähän kaikenlaista arkipäiväisistä asioista vakavampiin asioihin. Luvassa myös paljon tyttöhömppää sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen sinkkutytön surkeaan elämään ;) No mutta eiköhän tähän taas totu, vai mitä mieltä olette? Onko olemassa vannoutuneita sinkkuihmisiä vai liittyvätkö ne tuntemukset omaan elämäntilanteeseen tai siihen, ettei ole tavannut vielä sitä oikeaa? Olen itse oikeastaan aina kokenut olevani parisuhdeihminen, mutta silti aina ajaudun kerta toisensa jälkeen sinkuksi. Mussa on varmaankin oltava jotain pahasti vialla. Mutta mitä? Sitä asiaa tullaan varmasti pohtimaan jatkossa enemmänkin :)

Tässä nyt näitä olennaisimpia asioita tähän ensimmäiseen postaukseen! Pusuja, Julia