yayoi's tiny strange fairytale: Kun huoli on iso

Käytiin tänään siellä sydänkontrollissa, koska Lupu on alkanut yskiä entistä enemmän. Sen verran taustoja asiasta, että Lupulla on jo pitkään ollut sydämessä sivuääni ja viime syksynä se aloitti sydänlääkityksen ja nesteenpoistolääkityksen. Tänään sitten todettiin, että sydän on laajentunut voimakasta tahtia ja se osuu henkitorveen, joka aiheuttaa yskän. Mun rakkaan sydän alkaa ahdistaan sen hengitysteitä :´( Lupu sai nyt lisäksi kortisonilääkityksen... en tiedä miten kauan se voi antaa lisää elinaikaa enkä uskaltanut kysyä. Oon aivan rikki.

Puolitoista vuotta sitten mun edellinen koira jouduttiin lopettamaan keuhkoihin tulleen kasvaimen vuoksi, joka alkoi loppujenlopuksi todenteolla haittaamaan hengitystä. Tilanne eteni sillä kertaa todella nopeasti :(

Veikeä tapaus vai mitä?

Lupu on ollut aina mulle kaikki kaikessa. Hankin sen joskus kun muutin kotoa pois, jotta mun ei tarvisi olla yksin. Eikä siitä päivästä lähtien ole koskaan tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. Me ollaan yhdessä koettu ilon ja surun hetket - aina Lupu on lohduttanut ja ollut tukena. Sellainen, jolla ei ole koiraa, niin ei voi mitenkään ymmärtää sitä sidettä mikä ihmisen ja koiran välille voi parhaimmillaan muodostua. Vaikka mä annankin Lupulle ruuat ja lenkitän sitä sekä hoidan sen, niin itse olen varmasti enemmän riippuvainen siitä kuin se musta <3

Tylsistyttää?

Vaikka kuinka tietäisi, että toisen elämä ei todennäköisesti ole yhtä pitkä kuin oma, niin siihen ei voi mitenkään varautua. Mä en tiedä miten pärjäisin ilman Lupua, en varmaan mitenkään...