Tänään kävelin töistä kotiin pientä tallottua polkua pitkin kävelytiellä, kun vastaani tuli noin neljissäkymmenissä ollut pukumies. Huomasin jo pitkältä ohitusongelman, sillä polku oli erittäin kapoinen. Tullessani muutaman metrin päähän tämä mies hyppäsi nilkkojaan myöten kinokseen pikkukengät jalassa ja antoi minulle tietä. Kiitin nätisti ja mietin taas, että kyllähän näitä herrasmiehiä riittää kunhan pitää vaan silmät auki :)
Mäkin haluaisin kohteliaan ja huomioonottavan miehen. Se on oikeastaan melkein tärkein ominaisuus, mitä tulevalta kumppaniltani toivoisin. Useimmat miehet osaavat olla kohteliaita näin halutessaan, mutta harvalla se on niinsanotusti selkärangassa. Oon itse joskus tapaillut miestä, joka oli ehkä maailman kohteliain ja huomioonottavin. Kyllä siitä ihmisestä ja sen toiminnasta sai aina olla ylpeä. En nyt puhu ovien avaamisista ja muista perusjutuista (jotka nekin toki ovat tärkeitä), vaan esimerkiksi siitä kuinka normaalikokoinen kaveri meni esimerkiksi tappeluihin väliin, vaikka olisi voinut itse näinollen saada pahasti päihinsä. Harmillisen harvoin olen nähnyt näin tapahtuvan. Usein potkittava makaa maassa ja muut vain katsovat ympärillä. Samaten jos näkee jonkun kaatuvan vaikkapa humalassa - niin moniko rientää apuun? Harvoin kukaan. Sellaisesta miehestä ei kyllä olisi saanut ikinä päästää irti, sillä todennäköisesti toista ei osu enää mun kohdalleni. Jos teillä on tällainen aarre, niin pitäkää siitä kiinni! :)
Tässä vielä muutama talvinen kuva:
Voi mennä hetki sulatellessa pyörää :)
Tämä kuski saa tehdä vähän lumitöitä ennen kun lähtee liikenteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti